Itsetyydytys tapoja mansen sex homoseksuaaliseen shop

Nehän olisivat aina riidoissa keskenään kuin kissa ja koira. Jos minun pääni onnistuttaisiin siirtämään johonkin nuoren Adoniksen kroppaan, niin mitä minä tekisin vuotiaan ajatuksilleni?

Entä eikö siinä pään irrottamisen yhteydessä sielu pääse vilahtamaan karkuun? Ja kun kuolen, kenenä minut siunataan? Kenen sukulaisia kutsutaan hautajaisiin? Antakaamme kuolleittemme haudata kuolleemme! Seuratkaamme me vain Jeesusta, joka menee eteenpäin kuin mummo lumessa. Ihminen on ensinnäkin kokonaisuus. Siinä päänsiirtoon suhtaudutaan jostain syystä tavalla joka kieltäisi esimerkiksi käsille tehtävät elinsiirrot.

Niidenkin kohdalla sama "lepää rauhassa" -dilemma toteutuisi. Kuitenkin samanaikaisesti Kiuru tosin toteaakin, että tämä kokonaisuuargumentti on melko heikko. Sillä kyllähän Raamattu selvästi sanoo että käsi voi sanoa jalalle että tätä ei tarvita. Sillä kyllähän on käden tarpeen irrota kuin mennä koko ruumiin Helvettiin.

Toisaalta Kiuru on sielunsa kanssa hyvin abstrakti. Hänestä on ikävää ajatella ruumista aivonkantotelineenä ja miettii sielun erkanemista. Mutta samalla hän esittää vahvasti naturalistis-reduktiivisia ajatuksia. Jos sielu todella jotenkin irtautuu päänsiirtoleikkauksessa, niin päänsiirto tuottaisi kenties jonkinlaisia filosofisia zombieita joilla olisi kaikki ihmisen käytösmallit mutta ei sielua. Ja sitten hän selittää miten adoniksen ruumis ohjailee vanhan miehen päätä.

Mikä kyllä aivan oikeasti herättää ajatuksia siitä että onko esimerkiksi sukurauhasilla kuinka paljon merkitystä käyttäytymiseen. Ihminen ei ole pelkästään aivonsa, käytöstä voidaan redusoida myös umpieritykseen. Ja toisaalta vanha mies voi olla siveä jos hänellä ei ole vetreää ruumista jolla panna. Miksi tästä oli minulle hyötyä? Hannu Kiurun ajatus kokonaisuudesta on mielenkiintoinen.

Sen voisi jopa pinnallisesti palauttaa Leibnizin lakiin Leibniz's law. Eli lakiin jonka pohjalla on valtava määrä metafysiikkaa. Leibnizin laki toimii tavalla joka on hyvin kiinnostava ja jonka johtopäätökset jotka sitä kautta syntyvät tässä päänsiirtoaiheessa ovat sellaisia että Kiuru niitä tuskin hyväksyy.

Ne tosin voivat olla haasteellisia monille muillekin. Itsellenikin ne ovat vieraannuttavia. Mutta "vakuuttuneisuus" ja "vieraantuminen" eivät ole sama asia kuin se, että näkemys olisi huono, väärä tai epätosi. Sillä let's face it , ihmiset ovat monesti yhtä aivottomia kuin päänsiirtoa odottava poloinen. Siksi on syytä aloittaa alusta. Mitä Leibnizin laki perimmiltään tarkoittaa. Voimme ottaa sen peruskaavana: On kenties syytä korostaa että se määrittelee identiteettiä.

Kenties helpointa on lähteä siitä että identiteetti ei tässä yhteydessä tarkoita kvalitatiivista identtisyyttä qualitative identity. Mikä tarkoittaa yksinkertaisesti sitä että se ei toimi samalla tavalla kuin silloin kun identifioimme jonkun kuuluvaksi johonkin ryhmään, eli jossa identifioimme vaikkapa hiekkalapion hiekaksi tai miekan miekaksi.

Eikä sellaista identtisyyttä jolla identtiset kaksoset ovat keskenään identtisiä. Kysymys ei siis ole samanlaisuudesta, analogisuudesta johtuvasta samaan ryhmään kuulumisesta. Sen sijaan kysymys on siitä milloin asia on sama. Ei samanlaisuudesta vaan samuudesta numerical identity. Toisin sanoen Leibnizin lain ytimessä on se, milloin asiat ovat synonyymejä.

Jos jollain asialla on kaksi nimeä, ne ovat sama asia. Hieman kuten Bruce Wayne on Batman, eivät identtiset kaksoset vaan sama henkilö. Toisin sanoen Leibnizin lailla tavoitellaan asiaa jossa ihminen on sama itsensä kanssa. Ja se lähestyy tätä määritelmällisesti.

Jos otamme asian x, voimme huomata että tällä on piirteitä. Jos asia on sama sen kanssa, silläkin on tämä piirre. Epäanalogia ei sopisi yhtälöisyysmerkkiin. Joka johtaa siihen että käytännössä aivan kaikki x ominaisuudet ovat siirrettävissä x: Tähän asti tämä on melko ilmiselvää. Sanomme vain että asia on sama kuin se itse. Captain Obvious, to the rescue! Mutta Leibnizin laki jatkaa periaatetta eteenpäin.

Jos asioissa on epäanalogisuuksia, minkäänlaisia, ne eivät ole sama asia. Eli jos x on pyöreä, soikiomainen ja 20 senttiä pitkä ja meillä onkin jotain joka on vain 12 senttiä pitkä, se ei ole sama asia. Ja tämä tietyti toimii jos meillä on x ja y ja meidän täytyy selvittää ovatko ne sama asia.

Näin ollen identtisyys identity tarkoittaa erottamattomuutta indiscrenibles. Josta saadaan se miksi periaatetta kutsutaan nimityksellä identity of indiscernibles. Leibnizin laki lähestyy asiaa tavalla joka ei sisällä empiiristä elementtiä.

Se on sidottu pelkästään asioiden määrittelyyn. Siksi se on luonteeltaan deduktiivinen. Ja lisäksi se on sisällöltään houkutteleva. Siksi ei ole ihme että moni pitää sitä tärkeänä ja hyvänä periaatteena.

Kvanttimystiikkaa ole tämä ei. Ei siis ihme että periaatetta käytetään paljon metafysiikassa. Leibnizin laki iskee terävästi moniin asioihin. Jos ajattelemme vaikka päänsiirtoa, tulee mieleen ainakin se, että siinä esitetään helposti, että ihminen on yhtä kuin tietoinen minänsä ja ajatusprosessinsa jotka ovat sama kuin hänen aivotoimintansa.

Tässä viitataan hyvin syvästi identtisyyteen. Filosofit voivat miettiä että onko ihminen sama jossain mahdollisissa maailmoissa? Jos David Deutchin kvanttifysiikan mukaan toimiva monimaailma on tosi, ja jokainen valinta ja seuraus todella tapahtuu jossain ja jokaisessa muutostilanteessa universumi "jakautuu" erilaisiin maailmoihin, niin olenko se todella minä joka on niissä toisissa universumeissa tekemässä niitä erilaisia ratkaisuja?

Leibnizin laki sanoo asian suoraan. Asia on siitä huolestuttava että jo yhdellä pornosivulla käyminen voi muuttaa kohdallani 12 senttisen 20 senttiseksi ilman että koen että sen identiteetti minusta mitenkään muuttuu.

Tosin joku feministi voisi nähdä että tämä muutos on hyvin relevantti ja että 20 senttinen on itse asiassa jonkinlainen naista vahingoittava ja esineellistävä ase.

Jollain toisilla pornosivuilla muutos voi tietysti olla päinvastainen ja kitistävä. En silti koe tässä eroa. Tosin mielialani muuttuu erilaiseksi, joten jotain eroa tässä tapahtuu.

Mutta jotenkin ajattelen että minulla on erilainen mielentila, en että muutun joksikin toiseksi jolla on kanssani epäanaloginen piirre. Leibnizin lain mukaan feministit ovat tavallaan oikeassa, minusta todellakin tuhoutuu eräs minuus heti jos minulle tulee erektio pornosivujen ääressä. Siksi jos ihmiselle tehdään päänsiirto, voidaan todella ajatella että hänen identiteettinsä tuhotaan numerical identity.

Toki asia on siitä pahempi että jos ihmiselle tehdään kehonsiirto, hänen ruumiinrakenteensa muuttuu ja häntä voidaan kohdella eri tavalla. Siinähän rikollinen ja poliisi läpikäyvät kasvojensiirron ja ihmiset kohelevat heitä kuin he olisivat kasvonsa, eivät sinä mitä he "oikeasti ovat".

Tässä elokuvassa ei tosin oleteta että kasvojensiirto tuhoaisi oikean ihmisen, he ovat vain epäanalogisia. Jossain määrin tästä seuraa se lupaamani häiritsevä lopputulos. Kaikki ylläoleva vihjaa siihen että Leibnizin laki on hyvin haastava. Nimittäin se sanoisi että ihmiset eivät itse asiassa ole mikään identiteetti numerical identity. Sitä kuitenkin käytetään joskus kun ajatellaan ihmisyyttä. Kuitenkin elämämme on täynnä epäanalogisuutta.

Ihmiset yhdistävät sen melko yleisesti rationaalisuuteen. Sen vuoksi kaikki haluavat olla skeptikkoja. Tässä mukaan tulee tietysti se, että skeptismi -sanaa käytetään monessa yhteydessä. Niiden välillä ei ole kovinkaan paljoa samaa. Pinnallisesti jokainen skeptikko esittää itsensä epäilijänä ja varoo herkkäuskoisuutta, mutta käytännössä jokainen tapa määrittää epäilyn ja herkkäuskoisuuden eri tavalla.

Tätä kautta eri versioilla ei ole juuri mitään tekemistä keskenään. Tätä tilaa kuvannee tuo ylhäällä oleva kuvio. Selitän kuviota auki vielä tekstinä kin. Järjestys ei ole satunnainen. Järjestys on "todistettuna pitämisjärjestys". Ensimmäisessä asiat hyväksytään pienellä tai olemattomalla perustelulla, kun taas viimeisessä "mikään perustelun määrä ei riitä".

Syyttäkää järjestystä vaikka evidenssikeskeisyydestäni! Tässä versiossa skeptismi tarkoittaa epäluuloa. Takana on oletus siitä että tiedeyhteisö, hallitus tai jokin muu iso taho manipuloi ja huijaa muita. Tämä on itse asiassa ainut "peruspalloista" joka ei ole analyysiltään ja tietoteorialtaan "tietty järjestelmä", jolla on kehittämishistoria.

Tässä salaliittoteoreetikon tunne on keskeisessä asemassa. Tässä keskitytään 1 ad hoc -selitysten keksimiseen jossa intuitiot saadaan liimattua asioihin. Näin "nähdään" vaikka tavallisten uutisotsikoiden takana "merkkejä" siitä tietystä salaliitosta. Tärkeää on myös 2 se, miten nämä intuitiot osaa tuoda esiin. Löydetyn ad hoc -selityksen on vedottava paitsi omaan intuitioon, sen esittämisen pitää saada muissa aikaan intuitioita.

Tämä on sitä salaliittoteoreetikon ammattitaitoa. Molemmat näistä ovat taitoja, ne vaativat harjoittelua ja niissä opitaan paremmaksi. Tässä keskiössä on epäilijän toisinajattelijan status. Tässä yhteydessä esimerkiksi tieteen käsityksiin nojaava "salaliiton kieltäjä" koetaan herkkäuskoisena.

Hänhän syö kaiken mitä salaliiton tekijät syöttävät. Tässä kohden edellä mainittuun liitetään usein sana "helppo". Aito epäily on sen sijaan "vaikeaa", koska harva uskoo siihen. Toisin sanoen analyysin helppouden ja vaikeuden sijasta korostetaan psykologista helppoutta.

Lukumääriin vetoaminen on valitettavasti argumenttivirhe, vetosipa sitten enemmistössä tai vähemmistössä olemiseen. Herkkäuskoisuus on ensisijassa jonkinlaisen salaliittoparanoian puuttumista. Tässä pyritään vaihtoehtoja punnitsemaan tieteellisen todistusaineiston kautta, olipa kyse mistä tahansa.

Tässä päädytään usein puolustamaan vakiintuneen tieteen näkemyksiä. Psykologisesti tämä voi olla helppo tila, mutta aitona skeptikkona oleminen on itse asiassa hyvin vaikeaa. Harva ihminen on opetellut todistusaineiston otoksen ja käsittelyn ja johtopäätösten tekoa kovinkaan paljoa. Tosin tässä kohden skeptismi tuottaa usein arkiajattelun vastaisia asioita. Arki -ihmisten käsitykset monista asioista ovat luuloja siitä mitä ne ovat.

Tätä kautta skeptikko joutuu usein olemaan vähemmistönäkin. Tässä kohden mukaan astuu tietysti pseudoskeptismi, joka näyttää hyvin samalta. Tosiasiassa pseudoskeptikko kuitenkin vain heijastelee juuri niitä "yleisiä näkemyksiä". Usein hän puolustaa niitä "tieteellisinä totuuksina", koska ne ovat yleisiä harhaluuloja. Tässä skeptismissä herkkäuskoisuus on itse asiassa todella erilaista, kuin edellisesssä tapauksesa.

Tässä varotaan tekemästä liian helppoja johtopäätöksiä. Esimerkiksi jos näkee tunnistamattoman lentävän esineen, sen pohjalta ei ole vielä perusteltua uskoa sen takana olevan älyllinen toimija. Avaruusäly on tässä vaiheessa perustelematon "voi olla", ad hoc -liima. Tekoselitys, joka on liimattu päälle.

Tämän vuoksi vaaditaan tarkempia todisteita. Paranoiassa myös perusteluun tarvittavan todisteiden puute ja saamisen vaikeus tukee "kätkemistä".

.

Itsetyydytys tapoja mansen sex homoseksuaaliseen shop

Salaliittoteorioissa tieteellinen todistaminen ei ole keskiössä. Se eroaa kaikista yllä mainituista siitä, että mikä tahansa epäily ja mikä tahansa "herkkäuskoisuuden luokka" käy, kunhan se voidaan liittää siihen kohteeseen jota denialismi on kyseenalaistamassa. Näin ollen se, teetkö itsellesi päänsiirron - tai toimitko kuten hyvä kristitty tekee ja revit alaruumiisi kaulasta alaspäin alas ja heittä liekkeihin koska on parempi että vain ruumis palaa kuin että koko ruumis palaa helvetissä - on irrelevanttia minuutesi kanssa. Ensimmäisessä asiat hyväksytään pienellä tai olemattomalla perustelulla, kun taas viimeisessä "mikään perustelun määrä ei riitä". Keinoina on "kaikki" salaliitoista toisen tieteen kyseenalaistamiseen. Mitä hyötyä siitä on? Tärkeää on myös 2 se, miten nämä intuitiot osaa tuoda esiin. Se koskee helposti vain tunnistettavuutta. Jos sielu todella jotenkin irtautuu päänsiirtoleikkauksessa, niin päänsiirto tuottaisi kenties jonkinlaisia filosofisia zombieita joilla olisi kaikki ihmisen käytösmallit mutta ei sielua. Avaruusäly on tässä vaiheessa perustelematon "voi olla", ad hoc -liima. Lukumääriin vetoaminen on valitettavasti argumenttivirhe, vetosipa sitten enemmistössä tai vähemmistössä olemiseen.

LAURILAN GAY LOMAMÖKIT JULKKIS ALASTONKUVAT